Tapasimme kolmen Palestiinan vasemmistopuolueen edustajia Ramallahissa. Palestiinan vasemmisto on jakautunut neljään puolueeseen, jotka kaikki vannovat marxismi-leninismin nimeen. (Palestinian People´s Party (PPP), The Democratic Front for the Liberation of Palestine (DFLP), The Popular Front for the Liberation of Palestine (PFLP) ja The Palestinian Democratic Union (FIDA)). Kaikkien neljän vasemmistopuolueen kannatus on heikkoa ja yritykset puolueiden yhdistämiseksi vahvaksi vasemmistolaiseksi vaihtoehdoksi Fatahille ja Hamasille ovat valuneet kerta toisensa jälkeen hukkaan.

palestiinalaistyttö PPP:n järjestämässä koulujen valmistujaisjuhlassa
Kaikkien tapaamiemme kolmen puolueen (PPP,DFLP ja PFLP) edustajat korostivat, että vasemmiston hajanaisuuden taustalla vaikuttavat enemmän henkilökiistat ja historialliset ongelmat kuin poliittisen linjan erilaisuus. Eroja toki löytyy myös poliittisista sisällöistä. PFLP:n linja Palestiinan alueen tulevaisuuden suhteen on yksi demokraattinen sosialistinen valtio, jossa myös juutalaiset asuvat. PFLP:n edustajan, puolueen kakkosmies Abd Alraheem Mallouhin, mukaan muu ratkaisu ei ole mahdollinen pysyvän rauhan saavuttamiseksi. PPP ja DFLP taas uskovat kahden suvereenin valtion ratkaisuun vuoden 1967 rajoilla. Myös miehityksen vastaisen taistelun menettelytavat ja painopisteet eroavat puolueiden välillä joissain asioissa. Kaikkien puolueiden edustajat korostivat kuitenkin jatkuvasti vasemmiston yhdistymisen välttämättömyyttä, mutta usko puolueiden yhdistymiseen lähitulevaisuudessa on heikkoa. Tällä hetkellä vasemmistolaisen yhteistyön ajankohtaisena haasteena Länsirannalla on yhteisen listan muodostaminen seuraaviin vaaleihin. Gazan kaistaleella vasemmistopuolueet ovat kuitenkin onnistuneet yhdistämään voimansa Leftist Front nimikkeen alle.
Kaikki kolme puoluetta korostivat sitoutumistaan demokratian pelisääntöihin ja edustukselliseen vallankäyttöön ruohonjuuritason ja järjestötyön ohella. Kaikki myös hyväksyvät aseellisen vastarinnan miehityksen vastaisen taistelun keinona. Kaikkien puolueiden edustajat korostivat, että jo kansainvälinen laki sallii aseellisen vastarinnan taistelussa miehittäjää vastaan. PFLP:llä ja DFLP:llä onkin ainakin teoriassa oma aseellinen siipi, jolla ne ovat ansainneet pääsyn terroristilistoille. PFLP on sekä USA:n että EU:n terroristilistalla, DFLP vain USA:n. Terroristilistoista puhuttaessa PFLP:n edustaja nosti esiin näkökulman siitä, että terroristilistauksilla miehityksestä tehdään laillinen ja miehityksen vastaisesta taistelusta laiton. PPP:n edustaja Hanna Amireh kuitenkin vertasi aseellisesta vastarinnasta puhuttaessa kohtaavansa Mike Tysonin mieluummin shakkilaudalla kuin nyrkkeilykehässä, ja sama pätee miehityksen vastaiseen taisteluun. Kaikki vasemmistopuolueet myös suhtautuvat varauksella nykyisiin ja menneisiin kansainvälisiin neuvotteluihin ja niiden vaikuttavuuteen. Neuvotteluita on käyty lähinnä Israelin ehdoilla, eikä miehityksen lopettaminen ole edennyt yhtään lähemmäs toteutumistaan. Kaikkien puolueiden asialistalla miehityksen lopettaminen onkin tärkein asia ja tavoite.
Kehitysyhteistyöstä ja kansainvälisyydestä puhuttaessa kaikki tapaamamme henkilöt korostivat kansainvälisen solidaarisuuden merkitystä miehityksen vastaisessa taistelussa. Kansainvälisellä solidaarisuudella oli suuri merkitys Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon purkamisessa, ja palestiinalaiset vertaavatkin mielellään Israelilaista miehitystä Etelä-Afrikan rotuerotteluun. DFLP:n edustaja Qais Abdul-Karim nosti esiin hyvän kysymyksen siitä, miksi länsimaat pumppaavat kehitysapurahaa esimerkiksi Palestiinalaisiin rakennusohjelmiin, joilla rakennetaan infrastruktuuria, jonka Israel myöhemmin tuhoaa. Parasta kehitysapua ja solidaarisuutta olisi painostaa Israelia miehityksen purkamiseen.
Puolueita tuntuu vaivaavan henkilökiistojen ja historiallisten ongelmien ohella kokonaisvaltaisen linjan puute. Vasemmisto on keskittynyt tahoillaan miehityksen vastaiseen taisteluun ja kokonaisvaltainen yhteiskunnallinen ohjelma tuntuu olevan hakusessa. Kaikilla on kyllä ruohonjuuritason toimintaa, mutta sekin kietoutuu lähinnä miehityksen vastustamisen ympärille, kun taas Hamas on saavuttanut kannatustaan juuri sosiaalisilla ohjelmilla ja kokonaisvaltaisella politiikalla. Toki Hamasin kannatuksesta leijonanosa on kuitenkin Fatahin politiikan vastaista protestointia ja islamilaisen fundamentalismin ilmausta. Vasemmiston kriisin ohella koko Palestiinan kansalaisyhteiskunta on kriisissä. Ihmiset ovat toimineet kymmeniä vuosia ilman kummoisiakaan tuloksia miehityksen yhä kovetessa. Myös PLO (Palestinian Liberation Organisation) on kriisissä. PLO:ssa on mukana kaikki muut poliittiset puolueet Hamasia lukuun ottamatta. PLO:n ongelmana on Fatahin ja PLO:n samaistuminen. PLO edustaa nykyään enemmänkin Fatahia kuin koko Palestiinan kansaa. Samaistuminen Fatahin kanssa on aiheuttanut sen, että PLO:n itsenäinen toimivalta on vähentynyt eikä kansa tunne enää PLO:ta omakseen. Ammattiyhdistysliike on myös ongelmissa. Aiemmin vasemmistolainen työväenliike on tätä nykyä Palestiinan hallinnon huomassa eli vahvasti kytköksissä Fatahiin , mikä vähentää merkittävästi sen toimintamahdollisuuksia, autonomiaa ja taisteluvalmiutta.
Kaikki tapaamamme henkilöt korostivat palestiinalaisten yhteistyön tärkeyttä. Fatahin ja Hamasin jaon aiheuttama palestiinalaisten jako on kaikkien mielestä erittäin traaginen. Yhdessä Palestiinan kansa on voimakkaampi, ja miehityksen vastainen taistelu vaikuttavampaa. Jakautunut Palestiinan kansa on vain miehittäjän etu, ja levällään oleva vasemmisto ei ole tällä hetkellä todellinen vaihtoehto Fatahin ja Hamasin rinnalla.
HS

